Digiviidakon selviytymisopas - kirja-arvio

9.2.2026

Enterin digiopastuksissa on usein tullut esiin, kuinka monimutkaista ja – toisten mielestä – vaarallistakin digimaailmassa toimiminen nykyään on. Opastajien homma on usein näidenkin ongelmien ratkaisemista.

Viime vuoden puolella käteeni sattui kirja Digiviidakon selviytymisopas. Tekijä on Markku Salo ja uusimman painoksen julkaisuaika 11/2024. Kirja on nopealukuinen ja helposti ymmärrettävä, ainakin digiopastajille. Vain reilun vuoden vanhana se on ajankohtainen. Moni voi saada siitä uusia ahaa-elämyksiä, kuten itselleni tapahtui.

Kirja sisältää suuren määrän hyviä ohjeita ja selityksiä moneen ihmetystäkin aiheuttavaan ilmiöön. Asiat on kerrottu ymmärrettävästi, mutta pieni riski lukijalle voi olla, että kaikki termit ja käsitteet eivät ole tuttuja.

Kirjan sisältö on tavallaan kahtiajakoinen. Siinä on paljon yleisiä toimintaohjeita, jotka ovat jo monelle ihan selviä asioita. Sitten on mukana myös yksityiskohtaisia, jopa teknisiä neuvoja.

Uudempaan painokseen (2024) on lisätty tekoälyä koskevia asioita. Yleisohjeina ne ovat ihan hyviä, mutta vuodessa kahdessa maailma kehittyy myös monien ohjeiden ohi ja yli. Tätä aluetta on aktiivisesti seurattava.

Malttiminuutti ja ennaltaehkäisy

Yleisten ohjeiden parasta antia on ”malttiminuutti”: pysähdy ja harkitse uusissa tilanteissa. Digimaailmassa kannattaa lisäksi pyrkiä ongelmien ennaltaehkäisyyn. Se tarkoittaa harkinnan ohella esimerkiksi sitä, että anna itsestäsi mahdollisimman vähän tietoa mihinkään.

Jos haluat käyttää jotain palvelua, esim. Facebookia, tietojen pääsyn rajaus pitäisi asettaa mahdollisimman tiukaksi, mukaan vain lähimmät kaverit. Oma kokemukseni on, että esimerkiksi Facebookin yksityisyysasetukset kannattaa käydä tarkkaan läpi. Säätöihin saattaa helposti vierähtää jopa tunti ja tavallinen käyttäjä voi tarvita tässä apua.

Nettikauppa ja some – hyötyjä ja riskejä

Nettikauppojen käyttöön on myös hyvää ohjeistusta. Enemmänkin olisi voinut esittää, koska verkkokauppa on koko ajan yleistymässä.

Kirjan some-osuus on sopivan kriittinen. Sen perusteella voisi jopa suositella, että turvallisinta olisi pysyä poissa koko somesta. Tässä tulee aiemmista lukukokemuksista mieleen jo lähes 10 vuotta sitten julkaistu kirja 10 syytä tuhota kaikki some-tilit nyt (kirjoittaja it-guru Jaron Lanier, virtuaalitodellisuuden ”keksijä”). Siinä on esitetty varsin hyvin ne ongelmat, joihin on havahduttu kunnolla vasta viime aikoina.

Elämä ilman somea ja sen ilmiöitä ei taida olla enää mahdollista. Mutta onneksi jokainen voimme tehdä omat valintamme. Valikoitu somen käyttö toimii melko hyvin, kun käytetään harkintaa ja varovaisuutta.

Puhelut ja sähköpostit huijauksen välineinä

Selviytymisoppaan yksityiskohtaisissa havainnoissa esitetään monia mielenkiintoisia seikkoja. Esimerkiksi jos vastataan johonkin outoon puheluun eikä sieltä kuulu mitään, kyse on usein robotin soitosta. Vastaaminen merkitsee sitä, että numerosi siirtyy soittajatahon aktiivilistalle ja itse siirryt kohteeksi ja kauppatavaraksi.

Luotettavaksi tekeytyvät, mutta tosiasiassa epämääräiset sähköpostit tuovat ongelmia. Oma osoite on puhelinnumeroiden lailla kauppatavaraa, mikä ilmenee mainospostina ja ihan outoinakin lähestymisinä ja ehdotuksina. Näitä on netti tulvillaan.

Sähköpostin lähteen selvittäminen voisi kuulua jo kansalaistaitoihin. Epämääräisissä sähköposteissa lähettäjäosoite on useimmiten jotain muuta kuin itse viestissä. Ainakin se pitäisi osata ja muistaa tarkistaa. Sähköpostin ns. header-tietojen esiin kaivaminen ja tulkinta on sitten ihan oma taitonsa, mikä onnistuu käytännössä vain osaajilta. Tähänkin löytyy nykyään netistä tulkintapalveluita (header analyzer), joita olen toisinaan käyttänyt ihan onnistuneesti.

Mobiiliturva ja käyttäjän vastuu

Kirjoittaja esittää hyviä havaintoja mm. mobiilivarmenteen, pankkien mobiilisovellusten ja muiden pin-koodeja käyttävien sovellusten tietoturvasta. Viesti kuuluu: mikään ei ole täysin turvallista, varsinkin jos käyttäjä on huolimaton.

Digielämäntaparemontti ja omien tapojen tarkistus

Lopussa oleva kappale ”Digielämäntaparemontti” ei ole kovinkaan kattava tai syvällinen analyysi. Sen ansioksi voi kuitenkin sanoa, että itse kunkin kannattaa katsastaa omat käyttötapansa ja arvioida sitä, mikä oikeasti on tarpeellista. Tietoturva- ja riskipaikat kannattaa toistuvasti tarkistaa, itse tai jonkun osaavamman kanssa. Näin välttyy murheilta, ainakin isommilta.

Kenelle kirja sopii?

Kirja sisältää myös sellaisia tiukkoja ohjeita, joita valveutunutkaan diginörtti ei jaksa ottaa käyttöön. Kysymyksenasettelut ovat kuitenkin ihan aiheellisia ja laittavat miettimään, missä voisi parantaa.

Lukukokemus on suositeltava varsinkin heille, joiden tausta ei ole tietotekniikassa, mutta jotka toimivat esimerkiksi Enterin opastajina. Eikä kertaus ole haitaksi ICT-konkareillekaan.